Nimi: Sami Järvinen

Paikka bändissä: Bassotan.

Taustaa: Kiinnostukseni musiikkiin heräsi joskus kahdeksan vanhana. Menin tuolloin paikalliseen kansalaisopistoon testaamaan pianonsoittoa. Eikä aikaakaan kun ”Pilviä päin, keinumme näin”-kappaleella saavutin ensimmäiset soitannolliset kiksini. Samaisena syksynä – kahlattuani Aaronin pianokoulu ykkösen takkuillen puoleen väliin – päätin pitää luovan tauon ja heti siinä 15-vuoden hujakoilla vaihdoin instrumentin kitaraan (taukoni aikana palasin hetkellisesti musiikin pariin ja opettelin rummuilla beat-kompin, valssin sekä etäisesti sambaa muistuttavan nakutuksen). Kitaraa komppailin lähinnä omaksi iloksi ja muutama bändinpoikanenkin siinä nuoruusvuosina oli. Basson varressa olen ollut enempi ja vähempi vuodesta 2011.

Bändi(t): Progebändi Cozhe, muutamat kaveriporukoiden ja työyhteisön bändit.

Ikä: 1978

Koti: Hamina

Sivilisääty: Sinkkumies.

Harrastukset: Taikuus, ATK:lla graafikointi ja animointi yms, matkailu, leffat, istuskelu ja kausittainen liikkuminen tenniksen, kävelyn ja fillaroinnin merkeissä.

Juoma: Vichy ja olut. Erikseen.

Ruoka: Lasagne. Lasagne. Lasagne. Myös kaikki muu kiinteä ruoka. Soppakin maistuu.

Idoli: Bruce Dickinson. Hieno mies.

Esine: Basso, kitara ja korttipakka. Järjestys vaihtelee.

Vihaan: Epäoikeudenmukaisuutta ja tyhjänpäiväistä someraivoamista.

Rakastan: Horisontin ihmettelyä rauhassa istuskellen vailla kiirettä mihinkään.

Suosittelen: Pastakonetta karjalanpiirakoiden tekoon.

Motto: Tokaisen usein ”c’est la vie sanois fransmanni.” Olkoon se siis mottoni, koska hiton tottahan se on.

Mitä/mikä pilkku on?: Pilkku on 11 metriä maaliviivasta sekä über-kova ja energinen bilebändi, jota ei kannata missata.